Satula kautta aikojen

Uusimpien arkeologisten kaivausten perusteella arvioidaan että ihminen kesytti hevosen käyttöönsä noin 5500 vuotta sitten. Alussa ei käytetty satulaa, vaan ratsastajan alla oli pelkkä kangas tai eläimen vuota.

Ensimmäiset satulalöydöt ovat peräisin myöhäiseltä rautakaudelta ja ensimmäisiä satulankäyttäjiä olivat todennäköisesti Pohjois-Afrikan maurit. Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt jäänteitä sotahevosista, joita ratsastettiin rungottomilla satuloilla. Hevosten jäänteissä on voitu havaita murtumia selkänikamissa.

Rungollinen satula otettiin käyttöön parisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Pian huomattiinkin, että runko, joka jakoi ratsastajan painon tasaisesti hevosen selässä, edisti hevosen hyvinvointia ja sen myötä hevosen aktiivista käyttöikää. Runko myös vapautti hevosen selkärangan ratsastajan painosta. Satulat kehittyivät edelleen keskiajalla vastaamaan ritarien tarpeita. Puurunkoisen satulan etu- ja takakaaret suunniteltiin korkeiksi antamaan tukea sodankäynnissä raskaassa haarniskassa ja aseistuksessa ratsastavalle ritarille. Aikojen kuluessa tämäntyyppinen satula kehittyi edelleen nykypäivän Western- ja karjasatulaksi.

Kouluratsastuksessa ranskalainen François Robinchon de la Guérinière (1688-1751) ja esteratsastuksessa italialainen Federico Caprilli (1868-1907) ovat ratsastajan istuntaa koskevilla opeillaan vaikuttaneet paljon nykyisen ns. englantilaisen satulan muotoilun kehitykseen.

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana ihmisen tietämys hevosen kyvystä (tai kyvyttömyydestä) kantaa satulaa ja ratsastajaa on laajentunut huomattavasti. Modernit mittaustekniikat auttavat meitä paremmin ymmärtämään hevosen biomekaniikkaa ja mittaamaan paineita hyvinkin tarkasti. Edistykselliset satulanvalmistajat ottavat huomioon uusimmat tutkimustulokset muuttamalla satuloiden rakenteita vastaamaan paremmin ratsukon tarpeita.

Myös moderni urheiluhevonen on muuttunut rakenteellisesti. Hieman kärjistäen voidaan sanoa että "vanhanaikainen" pitkäselkäinen ja selän rakenteiltaan harjakaton mallinen hevonen on muuttunut lyhytselkäiseksi, massiivisemmaksi ja tietyiltä anatomisilta rakenteiltaan (okahaarakkeet) satulalta enemmän sivusuunnassa tilaa vaativaksi hevoseksi.